Leimakirves laulaa

Homoseksuaali.fi

Sairaus on siinä mielessä hankala termi, että sillä on helppo leimata milloin mitäkin ihmisryhmää. Neuvosto-Venäjällä sitä käytettiin toisinajattelijoiden vaientamiseen. Jotkut ääriuskovaiset taas käyttävät sitä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen halventamiseen.

Leimakirvestä on helppo käyttää, mutta entä jos se osuukin omaan nilkkaan? Esimerkiksi ”born-again”-tyylinen ehdottoman mustavalkoinen kristillisyys voitaisiin leimata yhtä helposti - ja yhtä epäasiallisesti - vakavaksi sairaudeksi:


”Uskovaisuus: Akuutti ja helposti kroonistuva mielenterveyden häiriö, joka vaihtelee lievästä vaikeaan. Tyypillisesti uskovaiselta puuttuu sairauden tunne.

Potilaat uskovat näkymättömiin uskomusolentoihin, jotka hänen mukaansa joko auttavat tai vainoavat häntä. Potilailla on usein patologinen tarve keksiä tai uskoa sepitteitä, joiden mukaan maailma on helposti ymmärrettävä ja oikeudenmukainen, sekä joko korostunut syyllisyydentunto (ns. synnintunto) tai yli-ihmismäisiä ajatuksia (ns. Jumalan valitut). Usein potilaat kärsivät voimakkaasta isäkompleksista.

Uskonnollisuus voi aiheuttaa suuria henkisiä kärsimyksiä (esim. tulella kidutettavaksi joutumisen pelko) ja sosiaalisia ongelmia (mm. avioeroja) ja voi pahimmillaan johtaa ennenaikaiseen kuolemaan (ns. marttyyrikuolemat).

Uskonnollisuuden syistä on useita teorioita. Jotkut tutkijat pitävät sitä behavioristisena (l. opittuna) käyttäytymismallina. Kognitiivis-sosiaalisten tutkijoiden mukaan syytä on haettava etäisestä tai puuttuvasta isäsuhteesta, jota potilas pyrkii kompensoimaan ajatuksella ”taivaallisesta isästä”.

Nykyisin on yleisesti hyväksytty ajatus, että uskovaista ei pidä pakottaa muuttamaan käyttäytymistään, jos hän ei käyttäydy itsetuhoisesti, harhaisesti tai väkivaltaisesti.”


Homofiili vai pedofiili?

Jostain syystä homokeskusteluissa aina nousee esille pedofilia. Homofoobikoilla tuntuu olevan suuri tarve väittää, että homoseksuaalisuus ja pedofilia olisivat jotenkin yhteydessä toisiinsa.

Ilmeisesti sillä halutaan korostaa vaikutelmaa, että homoseksuaalisuus olisi sairasta ja tuomittavaa. Ikään kuin homot eivät olisi vain homoja vaan kaikesta mahdollisesta moraalista irtisanoutuneita irstailijoita, joille mikään paha ei ole vierasta.

Journal of the American Medical Association 288:2465 (2002) Homoseksuaalisuus ja pedofilia ovat kuitenkin kaksi täysin eri asiaa. Yhtä vähän voi väittää, että ”kaikki lestadiolaiset harrastavat insestiä” tai ”kaikki heteromiehet ovat raiskaajia”.

Pedofilia eli aikuisen ihmisen kiinnostus esimurrosikäisiin lapsiin on pedofiilin näkökulmasta krooninen mielenterveyden sairaus». Lapsen näkökulmasta pedofilia on väkivaltaa ja vakava rikos. Se voi aiheuttaa lapselle suuria pysyviä henkisiä ja fyysisiäkin vammoja.

Pedofiliaksi ei lasketa enää kiinnostusta murrosikäisiin tai sen ohittaneisiin alle 16-vuotiaisiin nuoriin», mutta se on silti edelleen tuomittavaa ja lainvastaista, jos tekijä ei ole itse henkisesti ja fyysisesti samassa kehitysvaiheessa. Tietyissä tapauksissa suojaikäraja on 18 vuotta. Tällöin puhutaan virallisesti joko efebofiliasta tai hebefiliasta.
Usein puhekielessä pedofilialla tarkoitetaan virheellisesti kaikkien lasten ja alaikäisten nuorten seksuaalista hyväksikäyttöä.

Pedofilian syytä ei tunneta, mutta monet pedofiilit ovat itse joutuneet lapsena seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi. Kaikki pedofiilit eivät kuitenkaan syyllisty lasten hyväksikäyttöön eikä kaikista uhreista tule pedofiileja.

Pedofiili voi olla suuntautumiseltaan joko hetero-, bi- tai homoseksuaalinen.

Useimmissa tutkimuksissa tyttöjen hyväksikäyttö on todettu 1,5–3 kertaa yleisemmäksi kuin poikien. Suomalaisen kyselytutkimuksen mukaan seksuaalisen hyväksikäytön kokemuksia on 6–8 prosentilla tytöistä ja 1–3 prosentilla pojista.

Näiden lukujen perusteella ei voi vielä sanoa, onko heteromiesten keskuudessa enemmän vai vähemmän pedofiileja kuin homomiehissä, koska jokaisella pedofiililla on oma määränsä uhreja.

Yksi harvoista tutkimuslaitoksista, joissa on tutkittu suoraan pedofilian yleisyyttä, on Suomen Turun Åbo Akademi. Psykologian professori Kenneth Sandnabban vetämissä tutkimuksissa 3,5% heteroseksuaalisista miehistä kertoi jonkinlaisista seksuaalisesta kiinnostuksesta alle kuudentoista vuoden ikäisiin lapsiin ja nuoriin. Vastaava luku bi- ja homoseksuaalisille miehille oli 3,6%.
Sähköpostiviesti kirjoittajalle (toukokuu 2010)
Professori Sandnabba sanookin, että tässä suhteessa hetero- ja homomiesten välillä ei ollut eroja».

Samoissa tutkimuksissa 0,4% heteroseksuaalisista miehistä ja 0% homoseksuaalisista miehistä ilmoitti tuntevansa kiinnostusta alle murrosikäisiin lapsiin - eli varsinaiseen pedofiliaan.


Pedofilia ei ole leimallisesti homojen ongelma. Heteroiden keskuudessa sitä esiintyy suhteessa vähintään yhtä paljon.