Homon anatomia

Homoseksuaali.fi

Homomiesten hypotalamus on pienempi kuin heteromiehillä.Mea maxima culpa = (latinaa) täysin omasta syystään Bailey ja Pillard (1991)Långström, Niklas; Qazi Rahman, Eva Carlström, Paul Lichtenstein: Väistyvä l. resessiivinen geenin alleeli (l. muoto) vaikuttaa vain silloin, kun sama alleeli peritään molemmilta vanhemmilta (esim. sinisilmäisyys).
 Sen vastakohta on vallitseva l. dominoiva alleeli, joka vaikuttaa, vaikka se olisi peritty vain toiselta vanhemmalta (esim. ruskeasilmäisyys).

Henkilökohtaisesta kokemuksesta tiedän, että homoutta ei valita, vaan se valitsee sinut. Toistaiseksi on kuitenkin epäselvää se, miten tuo valinta käytännössä tapahtuu. Joka tapauksessa seksuaalinen suuntautuminen kehittyy hyvin varhain ja riippumatta henkilön omasta tahdosta.

Homoseksuaalisuuden syy ei ole vielä selvinnyt tieteellisillä tutkimuksilla. Se, mihin sitä tietoa tarvitaan ja mahdollisesti käytetään, onkin sitten aivan eri kysymys.

Tällä hetkellä tiedetään jo kuitenkin esimerkiksi se, että homomiesten aivoissa on rakenteellisia eroja heteromiehiin verrattuna. Eräiden tutkimusten mukaan yksi seksuaalisuuteen voimakkaasti vaikuttava aivojen osa» on homomiehillä pienempi kuin heteromiehillä.

Siten homouden taustalla täytyy olla jokin sellainen syy, johon ihminen ei itse voi vaikuttaa. Vai kuvitteleeko joku pystyvänsä pienentämään hypotalamustaan ”valitsemalla homoseksuaalisen elämäntavan” tai ”päättämällä rikkoa Jumalaa vastaan”?

Selvin tilanne on varmaankin intersukupuolisilla. Tuskin kukaan äärikristittykään ajattelee, että ihminen voisi saada kahdet erilaiset sukuelimet mea maxima culpa».

Homogeeniset

Yksi homoseksuaalisuuden esiintymisen mahdollinen selitys on geeniperimä. Eräässä tutkimuksessa päädytty siihen, että jos yksi identtisistä kaksosveljeksistä on homo, toinenkin on homo 52 prosentin todennäköisyydellä».

Erään toisen tutkimuksen mukaan taas geenit selittäisivät 18-39 prosenttia seksuaalisen partnerin sukupuolen valinnasta».

Geenit vaikuttavat siis selvästi homoseksuaalisuuden syntyyn, mutta ne eivät selitä ilmiötä kokonaan.

Taipumus homoseksuaalisuuteen voi toki periytyä, vaikka se saattaa tuntua maalaisjärjellä omituiselta. Jos monesti esitetty väite ”homogeeni hävittäisi itse itsensä, koska se ei periydy seuraavalle sukupolvelle” olisi totta, ei maailmassa olisi myöskään yhtään perinnöllistä tautia.

Tällaisen ’homogeenin’ (tai useampien ’homogeenien’ ryhmän) täytyy olla luonteeltaan väistyvä», koska muuten homoja syntyisi lajin jatkumisen kannalta liikaa - kyllä niitä heteroitakin tässä maailmassa tarvitaan.

Homogeeni voi kuitenkin olla ihmislajin säilymisen kannalta jopa hyödyllinen ainakin seuraavilla mahdollisilla tavoilla.


Äiti-efekti: Se geeni, joka voi tehdä miehestä homon, tekee naisesta biologisesti niin tehokkaan lisääntyjän, että kokonaisuutena vaikutus on positiivinen. Homogeeni välittyy naisen kautta 100% tehokkuudella seuraaville sukupolville.
Setä-efekti: Homot auttavat sisaruksiaan kasvattamaan lapset todennäköisemmin aikuisiksi. Homogeeni välittyy homon sisarusten kautta 50% tehokkuudella seuraaville sukupolville.
Poppamies-efekti: Homot auttavat omaa pienyhteisöään selviämään paremmin toimimalla esim. parantajina, shamaaneina, riitojen sovittelijoina tai aggressioiden lieventäjänä. Homogeeni välittyisi sukulaisten kautta mutta heikommin kuin kahdessa edellisessä esimerkeissä.
Kriisi-efekti: Kriisiaikoina raskaudenajan stressihormonit ohjaavat geenejä tuottamaan suhteessa enemmän homomiehiä. Yksi mahdollinen selitys tälle olisi se, että esim. pitkän nälänhädän aikana suvunjatkumisen kannalta on edullista yrittää rajoittaa väestön kasvua, mikä auttaa jo syntyneitä pysymään hengissä (Ks. Hormonihyrrät).


Edellistä listaa arvioitaessa kannattaa muistaa se, että suuren osan historiastaan ihmiskunta on asunut perhekunnissa ja taistellut kuoleman jatkuvaa uhkaa vastaan. Esimerkiksi lapsista valtaosa on kuollut jo ennen kuin he saavuttivat sukukypsyyden.

Suvun jatkuminen ei riippunut juurikaan siitä, montako lasta nainen synnytti. Olennaista oli se, moniko lapsista onnistuttiin kasvattamaan menestyväksi aikuiseksi asti. Siinä sukulaisten apu on ollut merkittävä etu.

Hormonihyrrät

Eräät teoriat esittävät syy-seuraus-yhteyden homoseksuaalisen suuntautumisen ja sen välillä, miten hormonit vaikuttavat raskauden aikana sikiön aivojen erilaistumiskehitykseen. Hormonit vaikuttavat voimakkaasti sikiön keskushermoston naiseutumiseen tai mieheytymiseen ja myöhemmin myös seksuaaliseen suuntautumiseen.

Tällaista teoriaa tukee muun muassa se havainto, että toisen maailmansodan jälkeen Saksassa syntyi poikkeuksellisen paljon homomiehiä. Odottavien äitien stressihormonitasot ovat olleet siinä tilanteessa epätavallisen korkealla, mikä on varmasti vaikuttanut sikiöiden kehitykseen.

Lisäksi homoseksuaalisuuden synnystä on myös muita tieteellisiä teorioita tai hypoteeseja. Lopullista tieteellistä vastausta ei ole vielä saatu eikä välttämättä koskaan saadakaan.


Homoilla on joka tapauksessa oikeus olla olemassa riippumatta siitä, miten seksuaalinen suuntautuminen  syntyy.