Luonto suosii monimuotoisuutta, koska se auttaa lajia säilymään hengissä – vaikka kaikki yksilöt eivät tuottaisikaan jälkeläisiä.

 

Luonnossa mitkään kaksi yksilöä eivät ole samankaltaisia, varsinkaan silloin, jos laji lisääntyy sukupuolisesti.

 

Jopa yksisoluisissa bakteereissa ja hiivoissa on geenienvaihdon tuottamia yksilöllisiä eroja, olkoonkin että erot eivät ole yhtä merkittäviä ja järjestelmällisiä kuin seksuaalisesti lisääntyvissä monisoluisissa eliöissä.

 

Sukupuolisen lisääntymisen nimenomainen tarkoitus on luoda mahdollisimman laaja taipumusten ja piirteiden kirjo jälkeläisiin. Juuri siksi se on niin tehokas lajin säilymisen kannalta.

 

Ilman erilaisuutta ei ole tulevaisuutta. Jos lajin kaikki yksilöt ovat erilaisia, laji pärjää todennäköisesti paremmin kilpailussa, kun olosuhteet muuttuvat.

 

Ja olosuhteet muuttuvat luonnossa koko ajan. Mitä enemmän erilaisia yksilöitä on olemassa, sitä todennäköisemmin aina joku selviää uusissa kriisitilanteissa.

 

  • Isokokoinen ja voimakas saa mitä haluaa – mutta tarvitsee paljon ruokaa.

 

  • Pieni on kaunista – varsinkin nälänhätätilanteissa.

 

  • Rohkea rokan syö – mutta kuolee usein onnettomuuksissa.

 

  • Varovainen ei rikastu – mutta selviää todennäköisemmin hengissä

 

  • jne. jne. jne.

 

Kaikkia mahdollisia erilaisia tyyppejä tarvitaan.

 

  • Jos kukaan ei uskaltaisi kokeilla lentokonetta ensimmäistä kertaa, me emme osaisi lentää.

 

  • Jos kaikki olisivat propellipäisiä pellepelottomia, me olisimme kuolleet typerien lentokokeilujen vuoksi sukupuuttoon jo ajat sitten.

 

Luontohan ei osaa suunnitella ja valmistaa sopivia yksilöitä tilauksesta, vaan se joutuu turvautumaan sattumanvaraiseen kokeiluun periaatteella ”isossa porukassa joku aina pärjää”.


Silloin syntyy aina myös sellaisia yksilöitä, jotka eivät välttämättä itse saa jälkeläisiä, kuten esimerkiksi homoja.

Homoseksuaalista käyttäytymistä on havaittu satojen eläinlajien keskuudessa.

 

Muun muassa norsujen käyttäytymistä seuranneet tutkijat huomasivat ilmiön jo 1800-luvulla, mutta silloin sitä ei häveliäisyyssyistä raportoitu.

 

Nykyisin tiedetään, että homoseksuaalinen käyttäytyminen on sitä yleisempää, mitä pidemmälle tietoinen sosiaalinen käyttäytyminen on kehittynyt lajin keskuudessa.

 

Homostelu eläinten kesken ei tietenkään ole sama asia kuin kahden ihmisen kiintymykseen ja luottamukseen perustuva pitkäaikainen ihmissuhde, jossa on kyse muustakin kuin vain pelkästä seksistä.

 

Tosin kyllä eläintenkin kesken voi syntyä pitkäaikaisia homopareja, eli ei se sielläkään ole aina vain pelkkää seksiä.

 

Lintu voi olla puoliksi uros ja toinen puoli naarasta.

 

Lisäksi on tiede on saanut selville sen, että eläinten keskuudessa ei ole tiukkaa ”joko uros tai naaras”-sukupuolijakoa. Noin puolet eläinlajeista ovat sellaisia, jotka sijoittuvat tavalla tai toisella tällaisen tiukan sukupuolijaottelun ulkopuolelle.

 

Esimerkiksi lintu- ja hyönteismaailmassa tunnetaan myös intersukupuolisia (gynandromorfisia) yksilöitä.

 

Kuvan kirjavan punakardinaalin punainen puoli on urospuolinen, ja harmahtava vastaavasti naaraspuolinen. Live Science -lehdessä julkaistun artikkelin mukaan myös sen käyttäytyminen oli sekoitus uros- ja naaraspuolista punakardinaalia.

 

 

Kuva: Shirley Caldwell, via Live Science

Sama ilmiö löytyy myös hyönteismaailmasta.

 

Kuvan perhonen on hohtosinisiipi, jonka vartalon vasen puoli on koiras ja oikea naaras.

 

 

Kuva: Burkhard Hinnersmann, via Wikimedia Commons